Outside I'm happy, but inside I'm dying....

En osaa kirjoittaa säännöllisesti. Okei, ei mulla ole välillä aikaa eikä jaksamustakaan.

Oon ollu nyt tosi paljon koulussa, kaupungilla ja kotona vaa lyhyt hihasel paidal! Harvinaista multa, mut tuolla vaa on niin lämmin. Toki kädet on vähä mitä on mut ei yhtää nii pahat ku yhel meiän luokkalaisel, mun mielest sil menee jo vähä yli toi... 

Mä itken mun silmät vaa vuotaa liiast näytön tuijottamisest, ku luen noit vanhoi söpöi keskusteluit. Haluun puhuu sille. Miks aina käy näin et ketään ei puhu mulle. Olin kaverilla viikko sitten ja sillä oli koko ajan pari keskusteluu auki, toinen tosin sen poikaystävä mut silti. Sille tuli monet puhumaan. Oonko mä tylsää seuraa? Eipä se tieto mun maailmaa paljoo liikuttais.

Uskallanko? Päätä nyt jo ei oo nii vitun vaikeeta. Oot aina tommonen laiska paska.

Et uskalla ees puhuu yhel ihmisel. Ei se nii vaikeeta oo.

Pelkään et se ei vastaa. Et sitä ei huvita puhuu mun kaa. Ei oikeesti ketään huvita jutella mun kans.

Oon jotenkin niin surullinen. Rakentelen vaan omia pilvilinnoja. En vaan osaa tehdä mitään haaveitteni eteen. Voisin saada hyvän ystävänkin, mutta en ees uskalla puhua sille.

lähenki täst ettii lähint siltaa